Manun huolehtivat kädet sopivat muistomerkkiin ­– ja toiveikas sanoma

Koiviston kuolemasta on jo yli viisi vuotta ja vieläkään Turku ei ole saanut aikaiseksi edes päätöstä muistomerkistä. Mielestäni jonkun paikan uudelleen nimeäminen ei ole riittävä tapa muistaa esimerkillistä Turun poikaa. Eikä varsinkaan ole järkeä enää odotella sataman uuden terminaalin valmistumista, jotta se voitaisiin nimetä hänen mukaansa. Ensi vuonna Manun syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta, joten se on erittäin hyvä ajankohta muistomerkin julkaisulle.

Turku on patsaiden kaupunki. Näköispatsas Manusta olisi komea, komia mies kun oli, mutta omaiset ovat ilmoittaneet, etteivät he sellaista halua ja sitä tulee tietysti kunnioittaa.

Mielestäni Manun tärkein perintö on hänen usein käyttämä lause “Kyllä se siitä”. Voisiko parempaa ja simppelimpää viestiä olla tuleville sukupolville, kun seilaamme kriisistä toiseen. Muita vastaavia Manun käyttämiä lauseita oli “Asioilla on taipumus järjestyä.” ja “Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin.”
Tällaista isällistä, rohkaisevaa ja toiveikasta sanomaa ja asennetta tarvitsee jokainen elämässään.

Piispa Eero Huovisen pitämässä Koiviston siunauspuheessa punaisena lankana oli Manun poikkeuksellisen suuret kädet. Nämä kädet suojelivat Suomea sodassa, pitelivät kirjaa, kirjoittivat pakinoita, hoivasivat öisin sen ajan tavoista poiketen perheen vauvaa ja myöhemmin johtivat maata. Varmat, turvalliset rauhan kädet.

Mielestäni muistomerkin kaunis toteutus voisi olla klassinen veistos, jossa olisi pelkkä Manun iso ja vahva käsi lapsen harteilla ja vierellä teksti “Kyllä se siitä”. Toivoa, rohkaisua ja uskoa tulevaan tarvitaan aina.

Mimmi Ruusunen

(julkaistu Turun Sanomissa 11.1.23)